Viesti Kirurgian Edistämissäätiön kokouksen tiukasta linjasta kirurgian päivystykseen keskustelutti. Alla vielä muutama kommenti ja artikkeli tähän mielenkiintoiseen aiheeseen:

Lääkäriliiton puheenjohtaja Pekka Antila päivystyksestä Lääkäripäivien avajaisissa 2007:
 
Päivystysaikana ei tule tehdä sellaista diagnostiikkaa tai toimenpiteitä, jotka voidaan tehdä turvallisesti ja suunnitellusti virka-aikana. Sisätautien ja kirurgian erikoisalojen sirpaloituminen on aiheuttanut erityisesti yliopistollisissa sairaaloissa ongelmia nopeiden diagnostisen selvittelyjen järjestämisessä tilanteissa, joissa päivystyspoliklinikalla ei voi sanoa, minkä sisätautien osa-alueen poliklinikalla epäselvää sairautta sairastavan potilaan taudinmääritystä pitäisi tehdä. Lähellä on ajatus, että ainakin yliopistollisissa sairaaloissa olisi erityinen poliklinikka nopeita diagnostisia selvittelyjä varten.

Jatkossa päivystävien sairaaloiden määrä tulee nykyisestäänkin vähenemään. Jos sairaalan väestöpohja on noin 250000, on sairaalassa lääkäreitä riittävästi hoitamaan tavanomaisen kirurgian, sisätautien, naistentautien ja synnytysten, lastentautien, anestesiologian sekä tarvittavien tukipalveluiden päivystämisen. Pienemmilläkin väestöpohjilla on tultava toimeen, mutta varsinaisten päivystävien sairaaloiden määrä lienee tulevaisuudessa noin kaksikymmentä. Muiden sairaaloiden päivystystoiminta tulee vähitellen supistumaan yleislääkäritasoiseksi päivystykseksi. Tämä ratkaisu edellyttää myös sairaankuljetuksen ja ensihoidon valmiuksien lisäämistä.

Millä lääkärityövoimalla päivystystä sitten pitää hoitaa? Ensimmäiseksi on todettava, että sairaalalaitoksessa ei ole päiväsaikaan sellaista vapaata lääkärityövoimaa, jonka työaikaa voitaisiin siirtää päivystysajalle. Hoitotakuun toteuttaminen on edellyttänyt jatkuvasti lisätöiden teettämistä myös suunnitellun toiminnan toteuttamiseksi. Päivystävien sairaaloiden vähentyessä potilasmäärät näissä yksiköissä tulevat lisääntymään ja hoidossa on enemmän vaikeahoitoisia potilaita. Näissä sairaaloissa tarvitaan merkittävästi nykyistä enemmän lääkäreitä töihin myös yöaikaan. Yhdessä päivystyspisteessä on tällöin samanaikaisesti töissä kokeneempia ja nuorempia lääkäreitä. Vaikeasti ratkaistava ongelma on, kuinka suuren osan lääkärikunnasta pitäisi osallistua tällaiseen päivystykseen. Jos pyritään huipputasoon, pitäisi päivystys jättää alalle erikoistuneen pienen lääkärijoukon hoitoon. Epäselvää kuitenkin on, onko löydettävissä riittävää määrää lääkäreitä, jotka haluaisivat ja jaksaisivat tehdä töitä öisin ja pyhäisin koko työuransa ajan. Samalla muiden lääkäreiden kiinnostus ja osaaminenkin akuuttien ongelmien hoidossa ohentuisi entisestään. Jos taas halutaan jakaa päivystystyö sairaaloiden koko lääkärikunnan kesken, olisi päivystysrupeamia niin harvoin, että osaaminen jäisi puutteelliseksi. Jostakin tältä väliltä ratkaisun pitää löytyä. Päivystyslääketieteen erityispätevyyden avulla näihin tehtäviin voidaan kouluttaa varsin nopeasti alalle innostuneita osaajia, mutta pelkästään näiden lääkäreiden varaan päivystystyötä ei kuitenkaan voi laskea ainakaan kymmeneen vuoteen. Erikoislääkärikoulutus vie vähintään neljä vuotta. Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan nopeampia toimenpiteitä.

Suurten erikoisalojen sirpaloituminen aiheuttaa ongelmia myös päivystystoimintojen järjestämisessä. Yleissisätautien ja yleiskirurgian koulutuksen ohenemisen myötä sairaalat tarvitsevat myös nykyistä enemmän eri alojen takapäivystäjiä. Aktiivisia työtunteja ei välttämättä kerry paljon, mutta sidonnaisuudet muodostuvat suuriksi. Ehkä pitäisi myös miettiä takapäivystysrenkaita, jotka rakennettaisiin yhdessä useamman sairaanhoitopiirin varaan.

 

Kirjallisuusviitteitä erityisesti kirurgisesta päivystyksestä ja sen  järjestelyistä Suomessa 2000-luvulla

 

1)Trauma- ja muun kirurgian yhdistäminen  parantaa hoitotuloksia
Leppiniemi A
Duodecim 2007 123; 1528-9
 
 
2) Kuka päivystää ja missä vuonna 2015??
Kaventunut osaaminen lisää tarvetta keskittää päivystyksiä
Tuukkanen J Tamminen A
Duodecim 2007 123;1530-1
 
 
3) Miksi kirurgi ei leikkaa ajoissa?
Kauppi A Miilunpohja S Laine H Paajanen H
 
 
4) Yleiskirurgeja vai yhden reiän osaajia??
Louhimo J
 
 
5)  Kirurgian työnjako parantaa hoitotuloksia Yleiset linjaukset ja päivystysjärjestelyt
Suomen Kirurgiyhdistyksen työryhmä:, Mauri Lepäntalo, Ari Leppäniemi, Timo Raatikainen, Ulla-Stina Salminen, Helena Isoniemi, Ilari Airo, Markku Alanen, Maarit Heikkinen, Tatu Juvonen, Outi Kaarela, Ulla Keränen, Tuula Kiviluoto, Heikki Kröger, Jorma Ryhänen, Eero Wuokko
 
6) Miten raskaan ortopedisen traumanhoidon porrastusta pitäisi kehittää
Lauri Handolin , Jan Lindahl , Martti Lakovaara , Kimmo Vihtonen , Ari Leppäniemi

http://www.fimnet.fi/cgi-cug/brs/brshowdoc.pl?start=5&session_id=00582.2306164221

7) Vaikeasti vammautuneiden traumapotilaiden hoito Suomessa 2004

Lauri Handolin, Ari Leppäniemi, Martti Lakovaara, Kimmo Vihtonen, Jan Lindahl

http://www.fimnet.fi/cgi-cug/brs/brshowdoc.pl?start=7&session_id=00582.2306164221